17. Kuninkaankartanonsaari/Tekniikan museo

www.tekniikanmuseo.fi

Nimi Kuninkaankartanonsaari on vasta vuodelta 1969.

1700-luvulla saari tunnettiin nimellä Stockholmen – Tukkisaari ja sittemmin Broholmen – Siltasaari.

Kaupungin siirron jälkeen saari kuului Helsingin eli Viikin latokartanoon, joka oli ratsumestari Gert Skyttellä vuosina 1629-55. Vuoden 1655 reduktiosta lähtien Viikki oli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran virkatalona lääninhallituksen Hämeenlinnaan muuttoon vuoteen 1776 saakka. Sittemmin Viikki oli vuokralla, Ojoisten kartanolla, sotilasvirkatalona ja vuokralla yksityisillä. Kaupungin omistukseen saari joutui valtion ja kaupungin välisessä Viikin jaossa vuosina 1927-31.

Saaren länsirannalla sijaitsi mylly aina vuoteen 1755/6. Itäkosken eteläpäähän haminalaiset porvarit Tesche ja Clayhills rakensivat isojen riitojen jälkeen vuonna 1735 vesisahan lautojen sahaamista varten. Sen perustamisen edellytyksenä olivat uutta tekniikkaa käyttävät hienoteräiset sahat ja puutavaran lisääntynyt kysyntä. Toiminta loppui puutavaran saantivaikeuksien ja uusien höyrysahojen kilpailun takia kannattomana. Saha purettiin vuonna 1840, ja sen kohdalla toimi väritehdas vesipyörineen ja huhmareineen vuosina 1843-61. Saarella oli myös 1700-luvulla Pårnain talo ja maaherran krouvi.

Helsingissä alettiin 1860-luvulla suunnitella vesijohtolaitosta riittävän vedensaannin turvaamiseksi. Juomavesi saatiin kaivoista; vedestä oli usein puutetta tai se oli huonomakuista, värillistä ja sameaa. Paloturvallisuudesta huolestunut senaatti oli myös toistuvasti kehottanut Helsingin maistraattia ryhtymään toimiin vesihuollon järjestämiseksi. Vesijohtoverkon rakentaminen alkoi vuonna 1872 yhtiön insinöörin Robert Huberin johdolla. Yhtiön taloudellisten vaikeuksien takia Helsingin kaupunki joutui lunastamaan vesijohdon vuonna 1876 ja rahoittamaan rakennustöiden loppuun saattamisen. Vanhankaupungin vesilaitos valmistui vuosina 1876-77 ja kaupunki otti vastuun johdosta, käytöstä, hoidosta ja kunnossapidosta vuonna 1880.

Vuonna 1872 alettiin rakentaa vesilaitoksen ensimmäistä avointa alkeellisen hidassuodatuksen periaatteella toimivaa pyöreää suodatinrakennusta, joka valmistui yksityisen rakentajan taloudellisten vaikeuksien takia vasta vuonna 1877.

Samanaikaisesti rakennettiin länsikoskeen vanhan puisen myllypadon pohjoispuolelle kivipato ja kosken länsirannalle turbiinipumppulaitos.

Suodattamatonta vettä pumpattiin kaupunkiin ensimmäisen kerran keväällä 1875 väliaikaisella pumppulaitoksella.

1.12.1876 avattiin kaksi veden jakelupostia kaupunkiin Erottajalle ja Bulevardin ja Annankadun kulmaan. Päivää pidetään vesilaitoksen perustamispäivänä. Suodatetun veden jakeli alkoi vasta 8 kuukautta myöhemmin. Vuonna 1889 valmistui kolmen tuliputkikattilan höyrypumppulaitos turbiinilaitoksen pohjoispuolelle. Sen 27,5 m korkea savupiippu on edelleen olemassa.

Saarella oli myös W.E. Lindströmin pesulaitos ja värjäämö, joiden toiminta lopetettiin puhtaan veden varmistamiseksi vuosisadan alussa. Vuonna 1909 valmistui puinen laboratoriorakennus saaren pohjoisosaan. Se toimi vuodesta 1929 kemistin apulaisen asuntona, Tekniikan museon toimistona vuosina 1987-98 ja nyt ravintolana.

Vesilaitoksen rakennuksia korjattiin, laajennettiin ja käyttötarkoituksia muutettiin aina 1950-luvulle saakka. Koskelan pohjoisosaan valmistui vuonna 1928 uusi Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos, jonne siirrettiin vähitellen saaren toimintoja. Uutta laitosta laajennettiin jatkuvasti, josta johtuen saarella loppui vuonna 1970 vedensuodatus ja sinne jäi vain puhdasvesialtaat ja korkeapainepumppuasema. Kaikki vedenkäsittely loppui saarella vuonna 1972 uuden korkeapainepumppuaseman valmistuttua. Saarelle jäi vain paineenkorotuspumppuasema. Kulttuuri- ja teollisuushistoriallisesti tärkeissä rakennuksissa on vuodesta 1974 ollut 1969 perustetun Tekniikan museon säätiön ylläpitämän valtakunnallisen erikoismuseon Tekniikan museon näyttelytilat.

17a. Suodatinrakennus (D-halli)

Ensimmäinen pyöreä tiilirakenteinen suodatinlaitos valmistui saaren eteläosaan vuonna 1877. Siinä olleet kolme alkeellista hiekkasuodatinallasta muodostivat ympyränmuotoisen säiliön, jonka keskellä oli puhdasvesiallas. Suodatinlaitoksessa vesi puhdistettiin mekaanisesti suodattamalla 1.6-1,8 metriä paksun kivi- ja hiekkakerroksen läpi. Suodattimien pohjalla oli ihmisen pään kokoisia ja kerros pähkinänkokoisia kiviä, sen jälkeen tuli kerros soraa ja lopuksi hiekkaa. Läpäistyään suodattimet vesi virtasi nopeusmittarin läpi keskuskaivoon, josta pumput sen imivät ja nostivat kaupunkiin.

Altaat muutettiin saostusaltaiksi vuonna 1911 uuden kemiallisen laitoksen valmistuttua. Allasrakennus katettiin vuonna 1914. Tekniikan museon tiloiksi ne muutettiin vuonna 1984. Näyttely käsittää metsäteollisuuden, rakennustekniikan, malmista metalliksi, metallista tuotteiksi ja viestinnän. Tekniikan museon toimisto muutti siihen vuonna 1998.

17b. Entinen öljyvarasto  

17c. Suodatinrakennus (B- ja C-halli)

Kallioon louhitut katetut kolme suorakaiteenmuotoista hidassuodatinallasta rakennettiin vuonna 1895. Niillä vähennettiin sääolojen vaikutusta suodatusprosessiin, jolloin jouduttiin pumppaamaan suodattamatonta vettä kaupunkiin. Suodatusmenetelmiä pyrittiin tehostamaan myös 1800-luvun tautiepidemioiden takia. Suodatinkerroksessa alinna olivat tiilet ja erilaiset sorakerrokset, päällä hiekkakerros.

Kemiallisen laitoksen valmistuttua vuonna 1909 katetut suodatinaltaat muutettiin saostusaltaiksi. Vuosina 1928-30 saostusaltaiden päälle rakennettiin pikasuodatinlaitos, jolloin rakennusten länsipuolisko (B-halli) uudisrakennettiin ja sitä jatkettiin koilliseen. Saostusaltaat muutettiin puhdasvesialtaiksi. Laitoksen itäpuolisko (C-halli) uudisrakennettiin vuosina 1945-48. Viimeinen rakennusvaihe on vuodelta 1956. Tilat muutettiin Tekniikan museon näyttelytiloiksi vuonna 1974. B-hallissa on esillä kemianteollisuus, kirjapainotekniikka, voimakoneita ja, vaihtuvat näyttelyt. C-hallissa on sähkötekniikka, kotitaloustekniikka ja tietokonetekniikka.

17d. Kemiallinen suodatinrakennus (A-halli)

Pikasuodatinlaitoksen rakentaminen 1907-09 merkitsi siirtymistä fysikaalisesta vedensuodatuksesta hidassuodatinaltaissa kemialliseen vedenpuhdistukseen. Hiekkasuodattimet eivät kyenneet riittävästi poistamaan humusaineita ja hienointa savea vedestä. Kuluttajat olivat valittaneet veden epämiellyttävästä hajusta ja keltaisesta väristä.

Pohjavesitutkimusten ja puhdistusmenetelmistä käytyjen kiistojen jälkeen päätettiin luopua fysikaalisesta menetelmä ja siirtyä kemialliseen vedenpuhdistukseen. Pikahiekkasuodatinlaitos rakennettiin kallioon louhittujen puhdasvesialtaiden päälle. Rakennusta laajennettiin koilliseen vuonna 1913, jolloin löytyi kuninkaankartanoon kuuluneen rakennuksen kellarijäännökset. Rakennuksen pohjoispuolelle louhittiin kolmas puhdasvesiallas, jonka päälle rakennettiin uusi pumppulaitos vuonna 1928.

Osa tiloista on alkuperäisessä asussaan suodatinaltaineen. Rakennuksessa on toimiva Helsingin Energian muuntamo ja pumppulaitoksessa Helsingin Veden paineenkorotusasema.

17e. Tasaus- eli sääntelykaivo

Vuonna 1928 Koskelaan valmistunut Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos yhdistettiin vanhoihin laitoksiin uuden 1925-6 rakennetun sillan kautta vedetyillä johdoilla.

Muutostöihin liittyen rakennettiin erillinen tasaus- eli sääntelykaivo vuonna 1909 valmistuneen kemiallisen suodatinrakennuksen koillispuolelle ja viemärijohto voimalaitokselle. Alkuperäinen maanpäällinen rakennus korvattiin nykyisellä ristinmuotoisella rakennuksella vuonna 1928. Rakennus muutettiin vuonna 1976 talonmiehen asunnoksi, mutta vuokrattiin myöhemmin yksityiselle yrittäjälle. Nyttemmin siinä on kalastuksenvalvonta/Meri-info ja lupienmyyntiä.

17f. Pommisuoja

Talvisodan lopussa vuonna 1939 rakennettiin padon luokse pommisuoja 25 henkilölle.

17g. Pato, siivilärakennus ja sillat

Länsikoskeen kolme metriä vanhan puisen myllypadon pohjoispuolelle rakennettiin kivipato heti ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Se rakennettiin kokonaan kalliolle osaksi kiilatuista, osaksi hakatuista, laastilla muuratuista kivistä. Padon itäisen maatuen juuresta johdettiin vesi pyöreään suodatinrakennukseen. Tulojohdon päässä oli irrotettava siivilä.

Myöhemmin vuonna 1895 tulojohdon katkaisi siivilällinen kaivo, jonka päälle oli puinen siivilärakennus. Uusi luonnonkivestä ja tiilestä tehty vedenottamo valmistui vuonna 1910. Kosken yli rakennettiin puinen jalkasilta, joka korvattiin rautasillalla 1889. Samaan paikkaan rakennettiin vesijohtosillat vuosina 1895 ja 1909.

17h. Ravintola

Vesilaitoksen kaksikerroksinen laboratoriorakennus valmistui vuonna 1909 (ark. Karl Hård af Segerstad).

Säännölliset kemialliset analyysit sekä bakteeripitoisuuden tutkiminen aloitettiin 1880-luvulla. Uuden Vanhankaupungin laitoksen valmistuttua vuonna 1928 laboratorio muutti sinne ja rakennus muutettiin kemistin apulaisen asunnoksi. Vuosina 1987-1998 rakennuksessa oli Tekniikan museon toimisto ja nykyisin kahvila-ravintola Kuningaskalastaja.